tiistai 15. lokakuuta 2013

Täällä toisella puolella

Heissaan! Nyt alkaa olla viikko takana täällä päin maailmata. Kyllä voi sanoa, et on erillaista täällä kun Suomessa. Ihmiset täällä on paljon positiivisempia ja iloisempia varsinki kaupoissa ja muilla palvelu aloilla. Kyllä tähän elämiseen alkaa tottua pikku hiljaa. Onhan tää hieman isompi paikka ku Leppävirta. Perthissä asukkaitta se 2 miljoonaa ja Suomi mahtuu koko Australiaan reipas 20 kertaa. Ehkä pienonen muutos.

Lennot tänne meni ihan hyvin. Eka kyllä oltiin paskat housussa Kuopion kentällä ku se kone millä lensin Helsinkii oli ropelikone. Just aikasempi kone mikä lähti ni sanoin iskalle vielä et tommosella tavallisella koneella sitä mennää ja isi vaan sano et ' katotaan vaan ni se on ropelikone', kas kummaa ropelikonehan se siinä. Mut onneks hengissä selvittiin. Helsinki- Vantaalla kahtottiin sit viimeset Salkkarit! Pakko oli kahtoo, ei ilman ois voinu olla. Onneks on niin ihania kavereita siellä koti Suomes, et ne infoo mitä tapahtuu! : D Suomesta Singaporee, jossa lämpöö oli reipas 30, ja sieltä Perthiin, jossa puolestaa vettä sato.

Täällä on nyt ollu ihan hyvät säät. Ei oo vielä liian kuuma ollu. Mut öisin on vähän kylmä ku ulkosalla on se +10 ja samalla asuntojen sisään tulee kylmä ni pitää jotku lämpimämmät vaatteet päällä nukkua, mut kohta se lämpee. Eilen kävin rannalla kävelee ku oli niin nätti ja lämmin sää. Matkaa sinne tulee joku 3km ja sit vielä yleiselle rannalle joku 2km. Kyllähän Kate muistutti et laita aurinko rasvaa ja minä hoisin sen suomalaisittaa et vähän rasvaa sinne ja tänne ja menoks. Ei se päivällä tuntunu miltään mut nyt kivasti punottaa paikat ja muksa nukkua selällä ku on ihan hellä. Mut kaikki se pitää kokee ennen ku uskoo!

Torstaina 10.10 lähettiin Katen kaa Margaret Riverille näkee sen siskoo. Se oli vähän niin ku loma Katelle kouluhommista. Tuota paikkaa sanotaan lehmä kaupungiksi, ku siellä on pirusti semmosia patsas lehmiä vai mitä liekkää ympäri keskustaa ja kauempana on paljon karja tiloja. Siellä käytiin kahteleen paikkoja ja yks päivä käytiin tippukivi luolassa. Kyllä osas olla nättiä vaikka oli aika pimeetä. Ainiin tolla matkalla nähtiin myös kolme kengurua. Kaks oli keskellä peltoo ku ajettiin ohi ni se oli semmonen pika katsaus ja kolmas raukka oli jääny auton alle ni makas kuolleena tienposkessa. :( mut semmosta täällä sattuu useesti.

Hinta taso täällä on aivan pirun kallis! Yks tavallinen toppi on keskinmäärin 30-40 dollaria ja jotku farkku shortsit sen 50-100dollaria, et kahtoo mitenkä uskaltaa shoppailla. Myös ruoka kaupasta ostettuna on huomattavasti hintavampaa. Mut eiköhän sitä pärjää tän ajan. Pikku hiljaa ku oppii elämään täällä ni helpottaa sit. Kahtoo mitä tuleva tuo!

Hannan tekemä namijami kakku! 
Aivan liian pelottava ropeli kone! 
Tää on jotain näitten herkku kahvi hommaa. Tuosson kahvia, jäitä ja paikallista suklaata sekotettuna, päällä kermavaahtoo ja sitä natusta. Vähän höpönmakusta oli mut ihan juotavaa. Kuuluma tuota ne vetää ku hullut sit kuumana kesäpäivänä ku tarviivat kofeiinia mut on liian kuuma kahville.







Käytiin paikallisessa hampurilais paikassa syömässä, missä oli vaan luomulihaa. Oli pirun hyviä semmosia ite tehyn näkösiä hampurilaisia! Siellä on kans tommoset keräys jutut mihin laitetaan korkkeja. Jokaisella purkilla on oma hyväntekeväisyys juttu ja se purkki mikä täyttyy ekana ni sinne lahjotetaan tietty summa rahaa.












Pitää olla turisti...

Hyvin näkee, että todella on lehmä kaupunki. Kyltti tarkottaa siis sitä, että on töyssy tulossa.












tiistai 1. lokakuuta 2013

Dreams come true!

Juuhuu! Ihan ekana haluan sannoo, et en todellakaan tiiä mitä tästä blogista tulee. Mutta kova tarkotus ois väsätä jotain tulevan neljän kuukauden aikana.

Elikkäs siis oon just lukiosta valmistunu 19 vee tyttö, jolle opiskelu ei oo mieleistä. Välivuos on tarkotuksena pitää, ja mikä parempi paikka sitä viettää ku Australian lämmössä. Jospa sitä sais tuolta toiselta puolen maapalloo jotain kuulumisia vaihettua.

Kaikki tää suunnittelu alko viime kevväänä ku äitin kanssa mietittii, et mitäs välivuonna vois tehä ku tänne rakkallee Leppävirran kylälle oo ainakaan jäämässä. Joten mamma ehotti et lähe Katen luokse Australiaa. Siitähän se ajatus sitten lähti ja nyt ollaan tässä tilanteessa et lähtöön on ennää kuus yötä. Perthissä ois tarkotus majottua seuraavat neljä kuukautta ja samalla tehä vapaaehtos töitä eläinten pelastus paikassa, Native Animal Rescue. Voi olla elämän parhaita hetkiä siellä, kun voi auttaa jotain pieniä koaloita, kenguruita ja muita eksoottisia eläimiä mitä meillä ei oo täällä päin maailmaa.

Voi kyllä kieltämättä olla tulossa elämän ihaninta aikaa, ja erillaista mihin on tottunu. Pää varmaa hajoo eka siihen englantii ku pitää miettiä kaikkee mitä sanoo, eikä voi vaa päästää ulos kaikkee mitä sylki suuhun tuo. Ja toisena se lämpö. Kuolema tulee jo suomen kesässä, ni voin vaan kuvitella mitä se siellä on!

Jospa sitä joskus asiaa... Turhaa kakkaa vaan alussa aina jauhaa.
Lähtö on siis 7.10. Ekana lennän Kuopiosta Helsinkii. Siellä kentällä on semmonen kolmisen tunnin ootos, sitä Singaporee. Se lento kestääki sit sen melkein 11 tuntia. Saa  ainaki persettä puuduttaa, jos ei muuta. Onneks sit on lyhyt vaihto Perthin koneeseen ja vielä se viitisen tuntia koneessa istumista. Sit pitäs olla 8.10 klo 23.55 perillä. Voi olla aika rankka matka mut kyllä sen kestää.

Tuossa oli taas stooria kerrakseen. Jos sitä ens kerran sit ku ollaan perillä.
Tuo seittemän kohan homma on kyllä aika mainio. Pitänee koklata! (kuva alempana)